Vapaa-ajan asumuksia

Suomalainen unelma

"Suurella osalla suomalaisista on vielä juuret maaseudulla, ja kesämökkikulttuurin myötä myös kaupunkilaislapset ovat tottuneet kaipaamaan maalle ja metsiin, järvien ja meren rannoille. Huvilan terassilla voi kuunnella lehtien havinaa ja lintujen laulua, puulämmitteisestä rantasaunasta pääsee uimaan, ja tuli rätisee kotoisasti tuvan takassa. Se on suomalainen unelma."

Harri Hautajärvi: Huviloita / Saunoja.

Kuva Jaana Räsänen

Tyypillinen kesämökki

Suomessa on lähes puoli miljoonaa vapaa-ajan asuinrakennusta, enemmän kuin missään muualla maailmassa. Millainen mahtaa olla tyypillinen suomalainen kesämökki vai onko sitä olemassa?

Kuva Jaana Räsänen.

Hienostunutta huvilaelämää Björnholmissa

1800-luvun lopulla varakkaat helsinkiläiset alkoivat hankkia huviloita ja kesäasuntoja Espoon saaristosta ja rannikolta, jotka tarjosivat puhdasta elinympäristöä ja luonnonrauhaa.

Björnholmin kartano rakennettiin kesänviettopaikaksi Sinebrychoffeille. Päärakennuksen suunnitteli perhetuttu, arkkitehti Karl August Wrede, joka oli juuri palannut opintomatkalta Italiasta. Huvilasta tulikin kopio italialaisesta renessanssipalatsista. Sotavuonna 1943 valmistuneessa elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi se pääsi esittämään Mauritzin ja Ingeborgin Rooman asuntoa.

Kuva Pöllö.

Jugendhuvila Hvittorp

Arkkitehtikolmikon Gesellius - Lindgren - Saarinen suunnittelema Hvittorp valmistui Hviträsk-järven rannalle vuonna 1904. Päärakennuksen lisäksi huvilan tontille rakennettiin puutarhurin talo, erillinen huvimaja ja huvitorni. Suunnitelmaan kuuluivat myös huvilaa ympäröivät graniittiset terassit ja iso puisto.

Hvittorp on niin sanottu kokonaistaideteos: sen jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu. Katto tehtiin punatiilistä, ulkoseinät osaksi rapattiin ja osaksi verhottiin puupaanuilla. Sisustukselle antoivat ilmettä huonekalujen lisäksi seinä- ja kattomaalaukset sekä metallipakotustyöt, joilla koristeltiin muun muassa ovet.

Kuva MFA
Kuva MFA
Kuva Tuppence1 / Wikimedia Commons

Presidentin kesäasunto Kultarannassa

Suomen tasavallan presidentti viettää kesää Naantalin Kultarannassa. Päärakennuksessa, graniittilinna Villa Kultarannassa on 19 huonetta. Juhla- ja asuinhuoneet sijaitsevat alakerrassa, makuu- ja vierashuoneet yläkerrassa. Tornista voi ihailla ympäröivää puistoaluetta, saaristomaisemaa sekä Naantalin kaupunkia.

Huvilatilan puutarha jakautuu muotopuutarhaan, hyötypuutarhaan ja metsäpuutarhaan. Puutarha kasvihuoneineen tuottaa tasavallan presidentin talouteen niin kukat kuin vihanneksetkin ympäri vuoden.

Presidentin ollessa paikalla Kultarannan tornissa liehuu Suomen Tasavallan presidentin lippu.

Kuva MFA.
Kuva Á / Wikimedia Commons

Villa Hartwall

Arkkitehdit Sigurd Frosterus ja Ole Gripenberg suunnittelivat U-muotoisen kesähuvilan Hartwallien kesäasunnoksi Sipooseen.

Hirsitalossa on pärekatto, vaatimaton kynnys on muurattu tiilistä ja paneeliovien siksakkuvio on vähäeleisen koristeellinen. Kaikki nämä yksityiskohdat muistuttavat maaseudun kansanarkkitehtuuria. Hartwallien kesähuvilassa on siten kansallisromanttisia piirteitä.

Vaikka piirteet ja rakennusmateriaalit ovat tuttuja suomalaisesta rakentamisesta, Villa Hartwallin yleisilme jyrkkine kattoineen vie ajatukset myös keskieurooppalaiseen maaseutuarkkitehtuuriin.

Kuva MFA
Kuva MFA

Lauttasaaren kesämaja-alueet

1900-luvun alussa noin puolet helsinkiläisistä oli vähävaraista ja hyvin vaatimattomasti asuvaa työväestöä. Kaupunginosat, joissa työläiset asuivat olivat tiiviitä ja lähes puistottomia. Työväenyhdistykset ryhtyivät kohentamaan elinoloja vuokraamalla rantoja ja saaria leiriytymispaikoiksi, joissa aluksi majoituttiin telttoihin. Näille kansanpuistoalueille, esimerkiksi Lauttasaaren Särkiniemeen ja Veijarivuoreen, alettiin pian rakentaa pieniä kesämajoja. Tyyppipiirustukset laati arkkitehti Hilding Ekelund.

Kuva Mari Putaansuu / MFA
Kuva Mari Putaansuu / MFA
Kuva Mari Putaansuu / MFA

Pakilan siirtolapuutarha

Kesäasunto voi sijaita myös kaupungissa.

Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Tampereelle vuonna 1916. Nykyisin niitä on noin 50 eri puolilla Suomea ja uusia alueita perustetaan edelleen. Siirtolapuutarhapalstalle saa rakentaa pienen mökin ja istuttaa monivuotisia kasveja. Mökeissä ei saa asua ympärisvuotisesti ja puutarhan antimet tulee käyttää itse.

Vuonna 1948 perustettu Pakilan siirtolapuutarha on Helsingin yhdeksästä siirtolapuutarha-alueesta suurin.

Kuva Mari Putaansuu / MFA
Kuva Mari Putaansuu / MFA
Kuva Mari Putaansuu / MFA

Kesämaja saaristossa

Kuinka pieni kesämökki voi olla? Tämä arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin itselleen suunnittelema A-runkoinen kesämaja Espoon saaristossa on hädin tuskin telttaa suurempi. Silti siinä on kaksi kerrosta.

Ensimmäisessä kerroksessa on oven kummallakin puolella laverisohvat, joista saa sängyt yöksi. Takaseinällä on minikeittiö ja kamiina. Yläkerrassa taas on "vierashuone", jonne kiivetään tikkaita pitkin majan takapuolelta. Yläkertaan, katon harjan alle, mahtuu monta nukkumaan.

Kuva Eva Kuhlefelt-Ekelund / MFA

Muuratsalon koetalo - Alvar Aallon kesähuvila

Koetalo rakennettiin 1950-luvulla sekä kesäkodiksi että rakentamisen laboratorioksi - Aallon omien sanojen mukaan ”arkkitehdin omaksi huviksi leikkimistä varten” ja ”myös vakavien eksperimenttien vuoksi, pääasiallisesti probleemien, joita arkkitehti ei voi selvittää tavallisten rakennustehtävien puitteissa”.

Koetalo sijaitsee Päijänteen rannalla korkealla kalliolla, huikeiden maisemien äärellä. Päärakennus ja siihen liittyvä muuri rajaavat suojaisan pihan, jolle luovat tunnelmaa erilaisista tiilistä ja keraamisista laatoista sommitellut tilkkutäkkimäiset seinäpinnat sekä pation keskellä oleva avotulipaikka. Muurin aukon ansiosta sisäpihalla voi nauttia laskevan auringon viimeisistäkin säteistä.

Piirustus Alvar Aalto -museon piirustuskokoelma
Kuva Alvar Aalto -museo

Villa Mecklin

Ilmeeltään uudenaikainen, mutta tekniikaltaan ja varustelutasoltaan yksinkertainen loma-asunto ja sauna, on rakennettu kallioiselle merenrantatontille muutaman painanteissa kasvavan puun suojaan. Siinä ei ole juoksevaa vettä eikä sähköverkkoa. Sadevesi kerätään pesuvesiksi, juomavesi tuodaan mukana ja sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla. Käsittelemättömät puupinnat ja sinkityt aaltopeltikatot harmaantuvat ja sulautuvat kalliomaisemaan. Oleskelutilat jatkuvat kohti merimaisemaa kurottavalle terassille.

Kuva Marko Huttunen / MFA
Kuva Marko Huttunen / MFA
Kuva Risto Huttunen / MFA

Liitä kohteeseen

Aktiivinen polku

Tallentamaton

Omat polut

Uusi polku

Tallenna

Aktiivinen polku

Poista takiainen

Oletko varma että haluat poistaa tämän takiaisen?

Kuva Jaana RäsänenKuva Jaana Räsänen.Kuva Pöllö.Kuva MFAKuva MFA.Kuva MFA Kuva Mari Putaansuu / MFAKuva MFAKuva Eva Kuhlefelt-Ekelund / MFAPiirustus Alvar Aalto -museon piirustuskokoelmaKuva Marko Huttunen / MFAKuva Jaana Räsänen